Kaikki alkoi ensinnäkin siitä, että molempien vanhemmat soittivat marraskuisena lauantaina yhtäkkiä kysyäkseen vointia. Ihmeellistä oli lähinnä se että soittivat suurin piirtein samaan, epätavalliseen aikaan. Sattumaa… pastedGraphic.png? Pelattiin siinä lauantai-illan ratoksi yhdeksän aikaan lautapeliä kun yhtäkkiä Natalialla alkoi pinnallinen ja tiheä hengitys (ensimmäinen muistutus hartioista sekä rentoutumisesta). “Limatulppa” irtosi ja samalla alkoivat supistukset (tai ainakin näin luulimme tietämättömyyttämme). Nämä “supistukset” olivat kyllä säännölliset ja sen verran voimakkaita, että piti meidät hereillä seuraavan yön. Hypnosynnytysurssin oppien mukaan aloimme virittäytyä tunnelmaan. Laitoimme synnytysaffirmaation soimaan, kynttilöitä paljon ja hämärää valaistusta. Aamuun asti teimme lantiopainantaa ja hierontaa supistusten ajan, kävimme lämpimässä suihkussa ja haimme muita keinoja parantaa Natalian oloa. Liman eritys muuttui kirkkaammaksi ja vetisemmäksi, joten aloimme epäillä lapsiveden tihkumista kuten lähipiirissä oli käynyt. Päätettiin, että soitetaan naistenklinikalle, jotta osaavat varautua tuloomme seuraavan vuorokauden kuluessa. Väsymyksestä huolimatta emme halunneet lähteä vielä klinikalle koska kotona oli niin hyvä ja tunnelmallista olla. 

Kätilö kuitenkin säännöllisten supistusten (4 min välein 40-60 sekuntia) halusi meidät käymään, jotta voi tarkastaa lapsen hyvinvoinnin. Kävimme näyttäytymässä sunnuntai-aamuna 06:00 klinikalla, jossa todettiin, että lapsella kaikki hyvin ja avautuminen ei ole lähtenyt vielä käyntiin. Kätilö vähän ihmetteli meidän tulon syytä ja myös sitä, että mielellään lähdettiin takaisin kotiin, mihin olimme viritelleet täydellisen rentoutumisen kodin. Kotimatkalla supistukset lakkasivat melkein kokonaan ja kotona ihmettelimme koko 9 tunnin urakkaa. Mitä ihmettä ne oli. Päätettiin mennä suihkun kautta nukkumaan ja odottamaan mitä tuleman pitää. Tunnin  unien jälkeen kuuluu selkeä “POKS” ääni ja Natalia pomppasi ylös ja ilmoitti, että lapsivedet meni. Ja juoksi vessaan. Samaan aikaan naapuri tuli vara-avaimella hakemaan meidän koiraa, jonka pyysin noutamaan kun olimme matkalla klinikalle (unohdin vain ilmoittaa että tulimme takaisin). 

Melkein välittömästi Natalialla alkoivat “oikeat” supistukset. Olivat selkeästi aikaisempiin voimakkaampia ja nyt ei ollut enää epäselvää mikä oli homman nimi. Nyt sitten jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin; musiikkia, lämmintä suihkua sekä hierontaa. Ilmoitimme synnärille, että lapsivedet meni ja voimme edelleen olla kotona omassa tunnelmassa. Aikaisemman käynnin yhteydessä otetun streptokokki näytteen ollessa positiivinen, niin kätilö kehotti tulemaan taas synnärille. Tietoisesti venytimme lähtöä vielä kolme tuntia, jonka aikana saimme hoidettua itsellemme talonvahdin sekä kyydin synnärille. Olimme sunnuntaina 12:00 aikaan päivällä perillä naistenklinikalla ja meidät ohjattiin suoraan synnytyssaliin. Olo oli tässä vaiheessa jo väsynyt kun olimme olleet jo hereillä reilut 24 tuntia (tunnin päiväunia lukuun ottamatta). Välittömästi tarkastuksen jälkeen “sisustettiin” sali meidän näköiseksi; ledi-kynttilät, musiikki, hämärävalaistus, valokuvat iPadilta sekä hedelmiä, pähkinöitä, urheilujuomaa ja suklaata energiaksi. Suunnitelma luonnollisesta synnytyksestä voi siis alkaa. 

Supistukset olivat voimakkaita ja selkeitä. Seuraavat kuusi tuntia säännöllisiä supistuksia ja lopputulos tutkimuksesta ilta kuudelta oli se, että kohdunsuu on auennut vain 1.5 sormelle. Todella kova pettymys. Väsymys alkoi jo painaa, olimmehan olleet hereillä 33 tuntia. Tällöin kätilö ilmoitti, että lääkäri tulisi kertomaan miten tästä edetään. Lääkäri tutkimuksen jälkeen totesi, että aloitetaan oksitosiinia (kohdun supistuksia voimistava lääke) pienellä. 

Ja niin hän siinä kävi, että heti ensimmäisen 15 minuutin aikana kohdunsuu alkoi aueta. Natalian tunne tästä oli selkeä. Avautuminen jatkui vauhdikkaasti (5 cm 3 tuntia) kunnes jämähti taas. Oksitosiinia oli kokoajan tasaisesti nostettu. Epätoivo meinasi hiipiä puseroon. Tietoisesti piti keskittyä positiivisiin asioihin ja uskoa jaksamiseen. Loin mielikuvia tulevasta uudesta perheestä ja Natalian hienosta työstä siihen asti. Jaksamme varmasti loppuun ja kaikki päätyy mahtavaan kokemukseen tyttäremme syntymään. 

Seuraava pieni haaste tuli kun kohdunsuu oli auki 9 senttiä (23:00 aikaan) tai itseasiassa hieman enemmän, siellä oli vain laita jäljellä. Supistukset alkoivat olemaan ponnistusmaisia ja tiukkaan yritettiin olla ponnistamatta vielä liian kovaa mukana. Uloshengitys matalalla äänellä auttoi. Kätilöiltä tuli hyvänä muistutuksena samat asiat mitä kävimme kurssilla; liikuta lantiota ja ulos hengitykset matalalla äänellä. Olimme muuten olleet koko 9 tuntia salissa oloajan seisten tai polvillaan. 9 sentin tutkimuksessa kätilö ehdotti lääkkeitä, jotka saisivat lihakset rentoutumaan ja vauva pääsisi vielä viimeisen vaiheen alas, jolloin ponnistusvaihe voisi alkaa. Vaihtoehdot läpi käytyämme, päädyimme puudutukseen vain, jos ponnistus ei etene. 

Tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta. Voimakkaat ponnistuksen omaiset supistukset pitivät Natalian sängyllä jossa löytyi väsyneille jaloille helppo asento. Päättelimme kuitenkin että painovoima saattaa lapsen paremmin alas, joten nousimme jaloittelemaan. Tässä muutamat supistukset saivat välittömästi asioita eteenpäin ja Natalian keho alkoi ottaa ohjat käsiinsä. Tässä vaiheessa olimme seisten, Natalian nojatessa tyynyihin sängyllä. Laskettiin pöytä sopivalle korkeudelle. Supistusten väliajat Natalia “nukahti”. Kevyellä kosketushieronnalla sain hänen kehonsa lihakset täysin rentoutumaan. Tätä jatkui varmaan tunnin ajan. Viimeisen 3 tunnin ajan otin TENS laitteen (kevyitä hieronnanomaisia sähköimpulsseja antava laite, joka häiritsee kipusignaalia ja lisää endorfiinien eritystä kehossa) pois päältä supistusten välissä, jotta lihakset saavat happea ja rentoutua. 

Tässä vielä supistukset olivat ponnistuksen omaisia ja todella voimakkaita ja uloshengitys ei ilman kehotusta alkanut, vaan koko hengityselimistö jännittyi. Ajattelin, että väsyneet jalat eivät enää helpota rentoutumista niin siirryimme sängylle kontilleen niin alkoi tapahtua taas uusia asioita. Keho ei ottanut supistuksia kourituksina tai ponnistuksina vaan Natalia liikutti lantiotaan puolelta toiselle ja äänehti rauhallisella, voimakkaalla tavalla. Mittarista näki, että kohtu oli noin 20 minuuttia koko ajan jonkinlaisessa supistuksessa ja epäsäännöllisesti kävi voimakkaina piikkeinä. Tämäkään ei saanut Nataliaa omasta maailmastaan pois, vaan hän jatkoi synnytystä upeasti kehonsa omalla automaattiohjauksella. Tämä reilun 20 minuutin regressio päättyi todella voimakkaaseen koko kehon ponnistukseen. Tällöin ensimmäistä kertaa 25 tunnin aikana tuntui, että nyt ei omat rahkeet riitä ja hälytin kätilön huoneeseen. Hän pyysi Natalian selälleen ja muutaman sekunnin vilkaisun jälkeen totesi, että nyt aloitetaan. Tämä oli mahtava uutinen. Lapsi syntyi kolmella supistuksella, joista viimeinen antoi hetken odottaa. Ponnistusvaihe kesti noin 15 minuuttia ja tyttäremme syntyi 5.11. kello 03:03. Uskomatonta, mistä Natalia sain sen järkyttävän määrän voimaa, ottaen huomioon valvomisen määrän.

Natalian havainnot:

Kurssi mahdollisti luonnollisen synnyttämisen synnytyspelosta huolimatta. Sen avulla osasin rentoutua synnytyksen aikana. Ennen kaikkea kurssi antoi meille pariskuntana työkalut käsitellä ja suunnitella positiivista synnytystä. Lähtien pienistä yksityiskohdista kuten valaistuksen säätäminen ja kliinisen vaikutelman pehmentäminen. Antin roolin ja läsnäolon merkitys oli suuri tekijä onnistumisessa ja turvallisuuden tunteen luomisessa sairaalan kliinisessä ympäristössä. Kätilöiden brieffaaminen toimi ja he kunnioittivat meidän toiveita viimeiseen asti ja silloinkin todella varovaisesti ottivat puheeksi kipulääkkeet. Kotona oleminen oli kyllä parasta ja uskon, että synnytys olisi edennyt paremmin, jos olisi saanut olla kotona pidempään. Yksittäisenä havaintona on oma äänen käyttö hengityksen yhteydessä, rentoutumisen keinona. Ennen synnytystä en uskonut, että kokisin sitä omaksi jutukseni ja että pystyisin siihen vieraiden läsnä ollessa. Se osittain lähti itsestään liikkeelle ja Antin säestyksellä siihen tuli varmuus ja sen vaikutukset sitä myöden positiivisia.

Antin havainnot:

Mielestäni oman roolini kannalta oli todella tärkeää käydä hypnosynnytyskurssi. Sain vahvan käsityksen mitä synnyttäminen ensinnäkin merkitsee naiselle ja miten siitä voidaan tehdä positiivinen kokemus. Muutamia todella hyviä teknisiä asioita, joita käytin aktiivisesti:

– lantiopainanta, sivuilta varsinkin toimi todella hyvin.

– hengitys rytmit ja ennen kaikkea U- ja A-hengitys osana matalaa äänen tuottamista. Voin luvata että kuulu käytävälle asti kun viimeiset 5-6 tuntia huudettiin kuorossa

– rento liikehdintä ja jaloillaan olo

Urheilun ja todella fyysisen työn kautta tiesin ja tein paljon fysiologisia asioita, joilla sai varmasti kehoa palautumaan raskaan suorituksen aikana ja supistusten välissä mutta näillä teidän kurssin mentaalisella valmistautumisella ja tekniikoilla me saimme sellaisen yhteisen tekemisen synnytyssaliin, että kätilöt jättivät meidät tekemään omaa juttuamme ja keskittyivät seuraamaan äidin ja vauvan vointia. Kätilöille toki kuuluu iso kiitos pelisilmästä, että antoivat meille tilaa tehdä meidän omaa juttuamme. Ja Jennalle siitä että valmensit meidät tähän synnytykseen ja osasimme tehdä siitä omanlaisen. Kiitos!

Uskomme, että luonnollinen synnytys on mahdollistanut, että meidän vauvan ensi-imetys ja muut perustoiminnot lähtivät normaalisti käyntiin, vauva ja äiti voivat loistavasti. Synnytyksessä ei tullut repeämiä rennon, oikea aikaisen ja voimakkaan ponnistuksen ansiosta. Näiden johdosta kotiuduimme sairaalasta 36 tunnin olon jälkeen ja pääsimme kotiin toiseksi yöksi. Täällä tekeminen on rennompaa ja kehittyminen jatkuu vauhdilla.

Prinsessa, Natalia ja Antti

Lisää tarinoita

Etusivulle