Synnytin Kukka-tyttäremme tyksissä 7.2. Esikoisen sain 2013 pitkän ja rankan synnytyksen saattelemana.

Päätin jo aivan tämän toisen raskauden alkupuolella että aion opiskella ja valmistautua synnytykseen mahdollisimman hyvin. Hypnosynnytykseen tutustuminen oli todella iso apu minulle joka kärsin kovasta synnytyspelosta. Sain valettua itseeni varmuutta ja huomasin pelkojen väistyvän mitä enemmän opiskelin ja rentouduin äänitteiden kanssa. Ennen h-hetkeä tein Annan opettamia spinning babies liikkeitä koska vauva oli perätilassa (hän kääntyi noin kk ennen laskeattua aikaa) ja kävin osteopaatilla käsittelemässä lantiotani.

Synnytys alkoi 6.2 vesien menolla noin klo 09.00 ja jo 11.00 oltiin tyksissä kovien säännöllisten supistusten vuoksi. Hengityksen avulla sain kivut ja mielen pysymään kurissa. Lantiota pyöritellen mentiin suht pitkälle.

Synnytys ei kuitenkaan vielä ollut käynnissä, mutta saimme jäädä tyksiin odottelemaan… virhe. Jouduin huoneeseen jossa oli muitakin ihmisiä ja oma hyvä fiilikseni ja keskittymiseni oli tiessään. Onneksi minulla oli tens-laite. Boosti oli kovassa käytössä samoin kuin synnytyshyminä. Kuuntelin rentoutuksia puhelimelta ja yritin päästä uudelleen takaisin synnytyskuplaan.

Puhelin soi ja sain tiedon että meidän 4v esikoinen oksentaa hoitopaikassaan. Siinä oli viimeisetkin toiveet rentoutumisesta tiessään… voi sitä huolen määrää.

En missään vaiheessa tehnyt päätöstä lääkkeettömästä synnytyksestä, vaan annoin itselleni luvan mennä sen mukaan mikä siinä tilanteessa tuntuu parhaalta. Odotin helpotusta kipuihin jo kovasti kun kello alkoi olla 20:00 illalla. Pääsimmekin saliin ja minulle ehdotettiin ammetta. Se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta, vaan menin suihkuun.

Olimme käytännössä kahden mieheni kanssa koko salissa olo ajan. Hän täytti toiveitani ja voin kertao että ilman Jimin tukea olisi usko loppunut jo kättelyssä. Se että hän oli mukana hypnosynnytyskurssilla oli minulle todella tärkeää. Jimi oli sisäistänyt asiat hyvin ja osasi näin tsemapata ja toi turvaa.

Kätilöltä sain tiedon että koska tyksissä on todella kiire en voi saada epiduraalia. Ei ollut ketään joka sen olisi voinut laittaa. Mennään akuneuloilla ja kuumalla vedellä. Tämä selvä. Meinasihan siinä usko loppua, mutta 3,5 h myöhemmin oli minulla tyttö sylissä akuneulojen, kohdunkaulanpuudutteen, hengitysten ja veden voimalla. Tens-laitteesta suostuin luopumaan vasta kun oli aivan pakko.

Olen onnellinen että en saanut epiduraalia ja että olin opiskellut synnyttämistä. Olo oli synnytyksen jälkeen mitä parhain. En ollut väsynyt tai kipeä. En tarvinut palautumisaikaa. Moni ihmetteli kun olin heti jalkeilla ilman minkään näköisiä vointeja tai oloja. Myös synnytyspelko on nyt täysin selätetty ja toiveena on että pääsisin vielä kokemaan sen ihan oikean hypnosynnytyksen.