Osallistuin Annan hypnosynnytyskurssille kesäkuussa 2018 rv. 36. Ajankohta oli viikkoihini nähden hieman myöhäinen, mutta kannatti silti. Siskoni suositteli hypnosynnytystä ja ennen kurssille osallistumista olin lukenut aiheesta kirjan ja alkanut tehdä hieman harjoituksia. Ensimmäinen synnytykseni oli pitkä ja rankka ja päättyi imukuppisynnytykseen ja episiotomiaan, minkä vuoksi koin tarpeelliseksi valmistautua eri tavalla toiseen synnytykseeni. Ensimmäisen raskauden aikana neuvolan perhevalmennus meni minulta ohi paikkakunnanvaihdoksen takia ja olin siis HUSin ja neuvolan tarjoaman videon varassa. Tällä kertaa halusin onnistua mahdollisimman luonnonmukaisessa synnytyksessä ja olla itse paremmin valmistautunut.

Synnytys käynnistyi supistuksilla rv. 40+4. Kotona kävin lämpimässä suihkussa ennen sairaalaan (TYKS) lähtöä. Sairaalassa meidät otettiin synnytyssaliin heti alkutarkastuksen jälkeen. TYKS:ssa luomusynnytystoiveemme otettiin hyvin huomioon koko synnytyksen ajan. Esimerkiksi scalp-anturi laitettiin vasta synnytyksen loppupuolella, kun se oli tarpeellista vauvan kannalta.

Pärjäsin koko synnytyksen ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ilokaasua lukuun ottamatta. Sairaalassa minulla oli tens-laite käytössä sekä jumppa- että pähkinäpallo. Lisäksi mieheni hieroi ja silitti selkääni. Minulle ei missään vaiheessa edes tarjottu lääkkeellistä kivunlievitystä, aivan kuten olin toivonutkin. Yhdessä vaiheessa itselläni oli sellainen oli, että jotain pitäisi saada, mutta mieheni jaksoi kannustaa ja tsempata, enkä sitten pyytänyt mitään. Hengittämisellä oli erittäin suuri merkitys jaksamiseni kannalta. Hypnosynnytyskurssilla oppimieni mielikuvien ylläpitäminen oli vaikeaa, mutta hengittäminen onnistui hyvin.

Kaikki sujui siis hyvin aivan viimeiseen kuuteen minuuttiin saakka. Vauvan pään jo ollessa ulkona todettiin hartiadystokia, eli vauva oli hartioistaan kiinni synnytyskanavassa. Napanuora oli lisäksi kietoutunut hartioiden ympärille. Paikalle hälytettiin kaksi lääkäriä ja yksi kätilö lisää (paikalla olivat siis jo oma kätilöni sekä avustava kätilö). Jalkojani pumpattiin hartioiden yli ja vatsaani painettiin. Toinen lääkäreistä sai kädellään autettua vauvan käden parempaan asentoon ja sain synnytettyä vauvan. Synnytyksen lopussakaan en tarvinnut muuta kuin ilokaasua, enkä edes revennyt kuin ihan vähän, eikä sitä edes ommeltu. Vauvamme syntyi hengittämättömänä ja kiidätettiin saman tien lastenlääkärin luo. Siellä hän alkoi melko pian hengittää itse saatuaan siihen apua ja saimme hänet takaisin saliin 20 minuutin kuluttua. Lääkärin ja kätilön mukaan en olisi itse voinut mitenkään vaikuttaa hartiadystokiaan, eikä sitä olisi voinut ennakoida mitenkään. Vauvamme tosin oli isomman puoleinen kokoiselleni naiselle (53 cm, 4140g).

Synnytyksen jälkeen olen palautunut fyysisesti varsin nopeasti ja hyvin verrattuna ensimmäiseen synnytykseeni. Pari tuntia synnytyksen jälkeen istuin jo sängyn laidalla ilman ongelmia. Muutama päivä synnytyksen jälkeen oloni oli toki aika moukaroitu synnytyksen loppuvaiheen vuoksi. Olen varsin tyytyväinen siihen, että kävin kurssin ja harjoittelin ahkerasti hengittämistä ja kuuntelin rentoutusnauhoja. Olisin varmaan ollut vielä paremmin valmistautunut, jos olisin käynyt kurssin aiemmilla raskausviikoilla ja saanut harjoitella kauemmin. Kuitenkin varsin lyhyellä harjoittelulla sain sellaisen synnytyksen, jota olin toivonut, loppua lukuun ottamatta. TYKS:ssa nuorehko mieskätilömme suhtautui varsin positiivisesti ja kunnioittavasti hypnosynnytykseen.