Synnytyskertomukset 2019 ja 2017. Ensin kirjoitettu voimaannuttava synnytyskokemus, sen jälkeen haastavampi.

Sain kokea upean ja korjaavan vesisynnytyksen kuukausi sitten 😍
Kävin hypnosynnytysvalmennuksessa ja harjoittelin raskausaikana rentoutus ja hengitystekniikoita. Synnytys käynnistyi supistuksilla iltapäivällä. Odottelimme kotona, enkä meinannut uskoa että synnytys nyt oikeasti alkaisi. Kun supistuksia oli tullut muutaman tunnin alle 5min niin asensimme tensin ja lähdimme ajamaan sairaalalle (1h). Sairaalalla olin vasta 3cm auki, mutta saimme jäädä saliin. Satasairaalan synnytyshuone oli upea! Seinällä iso kangas johon sai itse valita maiseman, hämärä valaistus, rentouttavaa musiikkia ❤

 

Kun olin 6cm auki sain siirtyä ammeeseen. Tähän asti supistukset olivat olleet helposti siedettäviä hengitysten, alkuun tensin ja sitten veden avulla, mutta turvauduin myös ilokaasuun (mikä loistava helpotus). Lopulta minulle tuli tunne, että tarvitsen nyt jotain muutakin (mietin että voisinko olla jo kokonaan auki ja onko nyt se hetki mistä hypnosynnytyksessä oli puhuttu) kätilö tutki ja totesi että olen täysin auki ja heti kun tuntuu niin saa ponnistaa. Tästä meni 6min ja vauva syntyi veteen 😍 kaikki vaiheet meni “oppikirjan mukaan” kuten tuo lopun tunne että en pysty tähän ilman kunnon lääkkeitä. Oli kuitenkin niin hienoa, että en tarvinnut epiduraalia ja palautuminen tästä synnytyksestä on ollut todella paljon helpompaa! ❤

 

 

Esikoisen synnytys oli haastavampi. Esikoinen käynnistettiin noin rv 42. Käynnistys aloitettiin maanantaina ja vauva syntyi keskiviikkona. Ma-ti sain cytoja, jotka aiheutti supistuksia 5-10min välein, mutta ne olivat tehottomia. Keskiviikkona sain jo jonkin verran supistuksia itse eikä cytoja enää annettu, lääkäri puhkaisi kalvot, olin tässä hetkessä vain 2cm auki, mutta kalvo näkyi sen verran että sai puhkaistua. Siirryimme saliin ja pyysin epiduraalia, koska aloin olla niin loppu kun olin jo valvonut 2vrk. Kun epiduraalia laitettiin sain erittäin voimakkaan ponnistustarpeen ja keho tärisi. Epiduraalin laiton jälkeen kätilö totesi (ja ihmetteli) että olen täysin auki ja aloimme ponnistaa. Epiduraali vei tunnon, en tuntenut oikein mitään miten ponnistaa. Parin minuutin ponnistamisen jälkeen vauvan syke katosi. Paikalle kutsuttiin lääkäri ja hoitohenkilökuntaa tehokärryjen kera. Oli aika kaaosta hoitajat huutaa ponnista, leikattiin eppari ja onneksi vauva syntyi kun lääkäri totesi että jos nyt ei synny niin hätäsektio. Kun vauva oli syntynyt niin kätilö totesi “oho scalp-johto on mennyt poikki”, vauvalla ei siis ollut onneksi oikeasti mitään hätää. Ainoa asia mikä harmittaa oli turhaan tehty eppari ja “liian nopea” ponnistusvaihe. Olin synnytyksen jälkeen todella kipeä.

Aivan uskomatonta miten hyvässä kunnossa olin nyt tästä toisesta heti synnytyksen jälkeen, pystyin kävelemään normaalisti ja istumaan mikä esikoisen jälkeen vei pari viikkoa aikaa ❤Kiitos kuuluu hypnosynnytysvalmennukselle/Annalle 😍

– Terhi